Kansainvälisenä väkivallattomuuden päivänä 2.10.2019 psykologi Freia Luminka kirjoittaa Katseita-blogissamme:
”Naisen kollektiivisessa historiassa aggressio ja väkivalta on selitetty pois ja se on diagnosoitu tai saanut nimiä, kuten hysteria, ylitunteellisuus, hankaluus… Aggressio ja väkivalta on liitetty vaivalloisesti naiskuvaamme. Hysteeriset naiset on suljettu sairaaloihin, pois silmistä ja pois mielistä. Äitikuva ja naiskuva on suittu siistiksi. Työni kautta välittyvä tosiasia on, että mitä enemmän saamme liitettyä aggression myös naisia koskevaksi, kuva täydentyy eikä naisten tarvitse pinnistellä naismyyttien takana. Äideillä tämä kaksijakoisuus on kenties kaikkein järisyttävintä. Äiti, elämän kantaja, synnyttäjä ja hoivaaja, voi myös käyttäytyä holtittomasti ja heikolla tunnesäätelyllä varustettuna olla todellisissa ongelmissa oman aggressionsa ja voimankäyttönsä kanssa. Nainen kaipaa tulla nähdyksi kokonaan. Kokonaisena.”
Lisäksi kirjoittaja kysyy, millainen maailma meillä olisi, jos kaikki lapsena väkivaltaa kokeneet, näkymättömiksi, oman häpeänsä varjoon jääneet pienet tytöt ja pojat olisivat tulleet kohdatuiksi?
”Yksi näkevä aikuinen riittää! Yksi aikuinen, joka kysyy, mitä on tapahtunut, miten voit, mitä pelkäät – voit kertoa, saat kertoa, olet turvassa. Lapsi on aina viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen, olivat he käyttäytyneet miten tahansa. Pelko ja häpeä luottamuksen pettämisestä saa monen sulkemaan kokemuksensa syvälle sisäänsä. Tapahtumat jäävät näkymättömiksi ja niin käy lapselle itselleenkin.
…
Onneksi on myös yhä enemmän matalan kynnyksen palveluita, jotka tarjoavat väylän näkyväksi tulemiseen. Ammattilaisia, jotka kysyvät mitä on tapahtunut, mistä olet huolissaan, miten voit, saat kertoa, olet turvassa.”
Maria Akatemian ehkäisevä väkivaltatyö antaa apunsa nimenomaan naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Myös heidän taustoissan on tyypillisesti väkivallan ja kaltoinkohtelun kokemuksia.
Lue koko blogikirjoitus tästä
📸: Luminka, Oslo.