”Miks joulupukki tuo muka vaan kilteille lapsille lahjoja? Mitä järkee jos kaikki ois aina kilttejä? Eiks riitä että on oma itsensä?”, pohti ystäväni esikouluikäinen tytär. Miten viisaasti pohdittu! Mitä se kiltteys onkaan? Lapsen mieleen se voi piirtyä äärimmäisenä pinnistelynä, jossa kaikki yleisesti ei-toivotut tunteet täytyy pusertaa sisään, vaikka kuinka harmittaisi. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Sisään puristettu tunne löytää väylänsä ulos kuin virtaava vesi. Jossain kohtaa, kun kiltin sisään on tungettu kohtuuton määrä tunteita, joita ei saanut sanoa ääneen, ne kaikki voivat purkautua kerralla ulos ja voima on moninkertainen verrattuna siihen, mitä sen pahan mielen osoittaminen jossain yksittäisessä tilanteessa olisi […]
Tag Archives: Hanna Kommeri
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Ja tapahtui niin päivinä, että sisustus- ja ruokalehdiltä kävi käsky, että huikeat koristeet ja herkut oli esille pantava. Miten se vaatimus tuntuikin niin todelta? Ja kuka sen vaatimuksen asetti? Joulun aika on ihanaa. Paitsi voi se olla ihan kamalaakin. Useimmiten etukäteen se näyttäytyy onnen kultalana: lapset kiltit kultahapset ja joulumuorin lailla hyrisevä äitimuori. Kauniita kattauksia ja koristeita, tunnelmavaloja, kynttilöitä, joulun tuoksua. Käytännön toteutus voi näyttää ja tuntua muulta kuin sisustuslehden sivuilla näytti. Jos oli kuvitellut itsensä siihen muhkeaan joulutyynyin varusteltuun laiskanlinnaan siemailemaan glögiä ja lueskelemaan joululahjakirjaa ja löytääkin itsensä yhä uudelleen kelmuttamasta kylmäsavulohta ja rosollia, kattamasta ja siivoamasta pöytää ja […]