Useat nuoret naiset hakevat Maria Akatemian Työnimuun! -hankkeesta apua toistuvaan työuupumusoireiluun. Vuodet vierivät, työpaikat, työyhteisöt ja esihenkilöt vaihtuvat, mutta samat vaikeat tunteet nostavat päätään kerta toisensa jälkeen. Moni on hakenut apua useista eri paikoista, käynyt kuntoutuspsykoterapiassa tai keskustellut työpsykologin kanssa. Silti kokemus on usein sama: ”Aina minulle käy näin” tai ”maailma putoaa kuitenkin päälleni”. Näitä naisia yhdistää kuitenkin yksi merkittävä asia: vahva tahto tehdä töitä ja olla osa työyhteisöä sekä yhteiskuntaa.
Työskentelyssämme pysähdytään näiden toistuvien ja kuormittavien tunnekokemusten äärelle. Kasvutarinamenetelmän hyödyntäminen tekee näkyväksi myös omia tiedostamattomia ja haitallisia uskomuksia, kuten ”työelämä ei ole minua varten”, ”minulle tehdään aina pahaa” tai ”kukaan ei kuitenkaan pidä minusta”. Tällaiset syvälle juurtuneet käsitykset itsestä ovat usein syntyneet vahingoittavien kokemusten seurauksena. Kuitenkin, jos ihminen ei tunnista niiden vaikutusta, hän voi tahtomattaan päätyä toistamaan samoja kokemuksia yhä uudelleen.
Jos ihminen esimerkiksi kokee olevansa työyhteisössä jatkuvasti uhrin asemassa, hän saattaa vetäytyä tai tulkita muiden toimintaa kielteisesti. Haitalliset toimintamallit voivat estää meitä olemasta aidosti yhteydessä toisiin ihmisiin. Ajatus voi olla esimerkiksi: ”Kollega pyysi minua korjaamaan raporttia, hän ei varmasti pidä minusta.” Me kaikki kannamme mukanamme satuttavia kokemuksia, mutta niiden tunnistaminen voi auttaa meitä toimimaan nykyhetkessä toisin. Itseään voi rauhoittaa esimerkiksi toteamalla: ”Tämä tilanne herättää minussa voimakkaita tunteita, koska se muistuttaa minua aiemmasta kokemuksesta. Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin ja olen turvassa.”
Nuoret naiset kantavat vastuuta omasta tilanteestaan hakemalla aktiivisesti apua. Samalla he saavat kokemuksen siitä, että he voivat itse vaikuttaa oman elämänsä suuntaan. Vertaisryhmissä muiden kokemusten kuuleminen tarjoaa uusia näkökulmia ja vahvistaa uskoa siihen, että vaikeistakin kokemuksista voi selvitä. Väitän, ettemme vielä tiedä puoliakaan vertaistuen ja ryhmän tarjoaman peilauksen todellisesta vaikuttavuudesta. Ryhmissämme saan usein todistaa, kuinka nuori nainen siirtyy haavoitetun roolista kohti oman elämänsä johtajuutta.
Samaan aikaan kun yksilöt ottavat aktiivista vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, tarvitaan myös yhteiskunnalta vastuunottoa ja vahvempaa toimijuutta. Hyvinvointivaltion tehtävänä on varmistaa, että nuorilla on käytettävissään riittävät tukipalvelut, jotta he voivat pysyä mukana työelämässä ja rakentaa kestävää tulevaisuutta. Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset sekä sosiaalityön tutkimuksen rahoituksen supistaminen herättävät vakavaa huolta siitä, kuka yhteiskunnassamme kantaa vastuun kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien tukemisesta.
Kirjoittaja: Sanni Heinonen, Työnimuun! -hankkeen koordinaattori