Romanssihuijauksen uhriksi joutuminen voi herättää vaikeita tunteita, joiden käsitteleminen on toipumisen kannalta välttämätöntä. Huijauksen kokemuksesta heräävien tunteiden kirjo on laaja, ja tunteet voivat vaihdella nopeasti toiseen.
Huijauksen kokija saattaa kokea alkujärkytyksen jälkeen pelkoa ja paniikkia. Ihminen saattaa aluksi yrittää suojata itseään tilanteen todellisuudelta kieltämällä tapahtuneen tai tuntea kostonhalua. Tapahtuneen myöntäminen voi johtaa epätoivon, masennusoireiden tai aggression tunteisiin.
Lopulta vaikeiden ja kipeiden tunteiden labyrintissa yksin suunnistaminen voi viedä kokijan niin suureen umpikujaan, että tunnelabyrintista ei löydetäkään enää ulos, vaan tunteet purkautuvat kokijaan itseensä kohdistuvana itsetuhoisuutena. Se voi olla joko suoraa tai epäsuoraa itseään vahingoittavaa käytöstä, jolla yritetään lievittää sietämätöntä ahdistusta, raivoa tai hätää. Äärimmillään itseen kohdistuva väkivalta saattaa ilmentyä suunnitelmana tai päätöksenä oman elämän päättämisestä. Joissakin tapauksessa itsetuhoiset ajatukset toimivat hetkellisenä lohtua silloin, kun omat voimavarat on vedetty äärimmilleen.
Ne ovat kuitenkin aina merkki siitä, että omaan selviytymiseen kannattaa hakea apua.
Eräänä aamuna istuimme alas keskustelemaan Maria Akatemia ry:n ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijan Laura Maatraivan ja Nettideittiturva-hankkeen hankesuunnittelijan Janina Kosken kanssa. Laura työskentelee naisten kanssa, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Janina kohtaa työssään Sosped-säätiön ja Maria Akatemia ry:n yhteisessä hankkeessa romanssihuijauksen kokijoita. Keskustelimme romanssihuijatuksi tulemisesta, siitä toipumisesta sekä toipumisprosessiin liittyvän itseen kohdistuvan väkivallan vaiheesta. Pohdimme yhdessä erityisesti sitä, miksi romanssihuijauksen kokenut usein suuntaa vihan itseensä, miten tämä ilmenee käytännössä ja millä tavoin ilmiön voi tunnistaa.
Lisäksi keskustelimme siitä, millaisia keinoja on olemassa itseensä kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tilanteessa, jossa on joutunut romanssihuijauksen uhriksi.
Häpeän paino muuttuu helposti sisäänpäin kääntyväksi aggressioksi
Romanssihuijaus on uhrille ja hänen läheisilleen usein suuri kriisi, josta toipuminen voi vaatia monen eri vaiheen läpikäyntiä. Alkujärkytyksen ja shokin jälkeen kokijalle saattaa herätä esimerkiksi vihan ja kostonhalun tunteita, jonka jälkeen tilalle nousevat epätoivo, suru ja masennus. Tässä vaiheessa ihminen on yleensä alttiimpi itseensä kohdistuville väkivaltaisille teoille ja ajatuksille. Rikoksen tekijä on todennäköisesti kadonnut uhrin elämästä kokonaan ja häntä kohtaan koettujen romanttisten tunteiden tilalle tulee valtava syyllisyys ja häpeä siitä, on ylipäätään tullut huijatuksi.
– Uhrit kokevat, että he ovat täysin vastuussa siitä, mitä heille on tapahtunut. He kantavat tekijälle kuuluvaa häpeää, joka on syntynyt koko tilanteesta ja siitä heihin kohdistuneesta väkivaltaisesta teosta, ja sitten haluavat piiloutua sen kanssa, romanssihuijauksen kokijoita työssään kohtaava Janina summaa.
Kaikilla kokijoilla erilaiset vaikeat tunteet eivät ole yhtä voimakkaita, mutta molemmat asiantuntijat tunnistavat oman työnsä kautta tulleista asiakkaiden kohtaamisista kolme erityistä taustalla vaikuttavaa teemaa voimakkaina koettujen tunteiden selittäjinä. Teemoja ovat ainakin varhaiset kiintymyssuhteet sekä traumataustat, myötätunnon puute lapsuudessa ja yhteiskunnan uhria syyllistävä narratiivi. Traumataustalla viitataan yleensä pitkän ajan kuluessa muodostuneeseen traumaan, joka syntyy, kun ihmisen tarpeet huolenpidosta, hoivasta ja ihmisyyden kunnioittamisesta sivuutetaan.
Usein traumaa aiheuttava laiminlyönti koetaan jo lapsuudessa, kun esimerkiksi vanhempi on oman traumatisoitumisen myötä kyvytön vastaamaan johdonmukaisesti ja rakastavasti vauvan tai kasvavan lapsen tarpeisiin. Tämä saattaa johtaa myöhemmin siihen, että ihminen ei ole kykeneväinen kokemaan itseään arvokkaana. Arvottomuuden kokemus lisää riskiä erilaisten väkivaltatekojen ja hyväksikäyttöjen, kuten romanssihuijausten, uhriksi joutumiselle.
– Monella tukea hakeneella romanssihuijauksen kokijalla on varhaisen vuorovaikutussuhteiden traumaa tai jollain tavoin kehityksellisistä traumaa, siitä että ei ole tullut nähdyksi. Se, ettei ole kokenut turvallisen yhteyden dynamiikkaa, voi altistaa romanssihuijauksen uhriksi joutumiselle, Janina sanoittaa pohtiessaan syitä vihan kääntymiselle uhria itseensä kohtaan.
Yhteiskunnassamme romanssihuijauksen uhreihin suhtaudutaan syyllistävästi. Syyttävään asennoitumiseen vaikuttaa muun muassa median tapa tuoda esille kokijoiden tarinoita, miten näitä tarinoida kommentoidaan ja miten ilmiötä ylipäätään sanoitetaan. Kielteinen ulkopuolinen narratiivi usein vahvistaa uhrin omia syyllisyyden ja häpeän tunteita entisestään.
– Siihen liittyy median luoma narratiivi siitä, että uhrit ovat jollain tavalla olleet tyhmiä tai he eivät ole ymmärtäneet tarpeeksi ajoissa sitä tilannetta, eli arvotetaan ja tuomitaan, Janina huomauttaa.
Koska romanssihuijauksen ilmiö on vasta viime aikoina alkanut vakiinnuttaa jalansijaa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on siihen liittyvän termistönkin käytöstä vielä neuvoteltava. Romanssihuijauksista käytetyllä kielellä on todella suuri merkitys siihen, kuinka uhrit kokevat oman tilanteensa ja millaisia ajatuksia heille siitä muodostuu.
– Me olemme puhuneet paljon tästä termistä – että mikä olisi sellainen termi, joka aidosti kuvaisi ilmiön vakavuutta. ’Romanssihuijaus’ on sellainen arkinen sana, joka on jotenkin tullut käyttöön. Mutta sitten esimerkiksi kun olen käynyt vaikka jossain puhumassa tai keskustelen asiakkaiden kanssa, niin he kokevat samalla tavoin, että se on liian kevyt termi, ja että se ei kuvasta sitä mitä he ovat kokeneet, Janina kertoo.
Huolimatta siitä, että termistön kanssa onkin vielä työnsarkaa, tulisi kaikkien – niin uhrien ja heidän läheistensä kuin kommenttipalstoilla keskustelevien ihmistenkin – kuitenkin muistaa, että romanssihuijaus on vakava petosrikos, jonka ainoa oikea syyllinen on sen tekijä.
Itsetuhoinen käytös näkymättöminä sanoina ja tekoina
Romanssihuijauksen kokeneet käyvät läpi erilaisten tunteiden laajaa skaalaa. Jos tunteilla ei ole turvallista kanavaa niiden käsittelyyn ja purkautumiseen, ne kääntyvät helposti tunteiden kokijaa itseään vastaan muun muassa itsetuhoisena käytöksenä. Itsetuhoinen käytös mielletään usein fyysisesti näkyvinä itseensä kohdistuvina väkivaltaisina tekoina, mutta se voi ilmetä myös emotionaalisena itsensä kaltoinkohteluna. Se voi olla joko suoraa tai epäsuoraa itseään vahingoittavaa käytöstä, joka kumpuaa usein voimakkaista arvottomuuden, häpeän ja syyllisyyden tunteista.
– Itseensä kohdistuva väkivalta saattaa näyttäytyä monella eri tavalla. Ihmisellä voi olla sisäisesti aika ahdas olo itsensä kanssa, eikä liikkumatilaa joustamiselle välttämättä ole. Tavallaan siinä on tuo puoli, että kokemus itsestä on niin pirstaloitunut, että se näyttäytyy haasteina ja ongelmina työyhteisössä, ystävien kanssa ja parisuhteissa, Janina tarkentaa.
Usein itsensä vahingoittaminen tapahtuu suunnittelematta niin, ettei sitä välttämättä edes huomaa. Näissä tilanteissa se tulee esille esimerkiksi jatkuvana arvottomuuden kokemusta lisäävänä itseään tuomitsevana puheena, itseensä kohdistuvina rankaisukeinoina, kuten syömisen rajoittamisena tai sen liioittelemisena. Se voi näkyä myös rajattomuutena, kuten omien tarpeiden äärimmäisenä huomiotta jättämisenä tai äärimmäiseen täydellisyyteen pyrkimisenä vaikkapa työelämässä. Itseensä kohdistuvalla henkisellä väkivallalla on usein välitön yhteys yleisen hyvinvoinnin heikkenemiseen monilla eri tavoilla.
– Se näkyy sellaisena rumana sisäisenä puheena. Mutta miten sitä voisi objektiivisesti ulkopuolelta katsoa, niin ainakin rajattomuus ja yleinen itsearvostuksen puute ovat itseensä kohdistuvan henkisen väkivallan ilmenemismuotoja, Laura vahvistaa.
Rajojen asettamiseen liittyvät haasteet herättivät keskustelua myös erityisesti tyttöihin ja naisiin liitetystä kiltin tytön syndroomasta, jolla on pitkät juuret sukupuolittuneissa kasvatustyyleissä ja niihin kohdistuvissa rooliodotuksissa. Ajatuksen taustalla on se, että tyttöjä ja naisia kasvatetaan pienestä asti tottelemaan, käyttäytymään kauniisti ja mukautumaan erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi heidän äidillisiä hoivaviettejään korostetaan jatkuvasti sekä kasvatuksessa, että yhteiskunnallisessa narratiivissa.
– Puhutaan ”äitimyytistä”, joka ei liity ainoastaan ihmisiin, joilla on omia lapsia, vaan nimenomaan naiseuteen ja naisen elämää synnyttävään voimaan ja mielikuvaan siitä, että nainen on jotenkin lempeä ja hoivaava. Siihen ei kuulu jämäkkyyden tai aggressiivisuuden kaltaisia voimallisia piirteitä. Sillä mielikuvalla me ehkä kasvatamme meidän tyttöjämme kiltimmiksi, Laura kertoo.
Kaikkein oppikirjamaisinkaan kasvatus ei kuitenkaan poista niitä voimallisia ja voimakkaita tunteita, joita tytöt ja naiset oikeutetusti kokevat kohdatessaan epäoikeudenmukaista kohtelua. Sen sijaan niille ei useinkaan yksinkertaisesti jää tilaa purkautua turvallisesti, jolloin ne saattavat muuttua aggressiiviseksi käytökseksi itseään kohtaan.
– Kyllä kaikilla sukupuolilla on aggressiota joka tapauksessa, mutta sitten me opimme jollain tavoin tukahduttamaan sitä, jolloin se kääntyy sisäänpäin. Aggressio löytää kuitenkin tiensä ulos jollain tavalla; jos sitä ei saa ulospäin ilmaista, tai omien rajojen ilmaisua ei joko kunnioiteta tai siihen ei kannusteta, niin sitten se saattaa kääntyä sisäänpäin itseen kohdistuvaksi väkivallaksi, Laura jatkaa.
Vaikka keskustelussamme nousi esille nimenomaan naiserityinen näkökulma kiltteyteen, koskettaa se myös osaa miehistä. Oli liikakiltteyden taustalla mikä syy tahansa, se harvoin palkitsee miellyttämisenhaluista ja hyväksynnänhakuista ihmistä loputtomiin. Jossakin vaiheessa liian kiltti ihminen on joustanut liikaa ja kiltteys muodostuu hyvinkin kuormittavaksi piirteeksi sekä altistaa niin hyväksikäytölle kuin tukahdutetun aggression purkautumiselle itseensä kohdistuvana väkivaltanakin.
Avun hakeminen ei ole heikkoutta
Itseensä kohdistuvaa väkivaltaa ei kannata eikä pidä sietää. Sitä voi kuitenkin olla hankala tunnistaa ja erottaa normaaleista negatiivisista tunteista. Tällöin kannattaa tarkkailla hälyttäviä merkkejä omissa ajatusmalleissaan, joita ovat esimerkiksi erityisesti omasta sisäisestä puheesta johtuva jatkuva arvottomuuden tunne, itsetuhoiset ajatukset, itsensä vahingoittaminen tai avun hakemisen välttely.
– Luulen, että sitä tapahtuu jossain määrin kaikilla. Kun väsyttää ja on raskasta, niin sitten sisäinen puhe ei ole aina niin miellyttävää. Mutta sitten kun se ei ole enää mikään ajatus, vaan se muuttuu todellisuudeksi, niin minä ajattelen, että siinä ollaan sitten vähän vaaravyöhykkeellä, Janina huomauttaa.
Tilanteesta ei tarvitse selviytyä yksin. Itseensä kohdistuvan väkivallan tunnistamiseen ja vähentämiseen olisi hyvä hakea apua joko ammattilaiselta tai läheiseltä. Usein mahdollisuus päästä keskustelemaan muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa auttaa löytämään myötätuntoa myös itseä kohtaan.
– Itsemyötätunnon löytyminen voi olla äärimmäisen hankalaa tilanteessa, jossa häpeän ja syyllisyyden tunteet jylläävät. Vertaisuuden voima voikin piillä osin siinä, että toiseen ihmiseen myötätuntoisesti suhtautuminen hankalien tunteiden äärellä on usein helpompaa. Jos se mitä toinen minulle kertoo, herättää minussa myötätuntoa ja tunnistan kertoman itselleni tutuksi, voi myötätunto myös muuttua hiljalleen lempeämmäksi suhtautumiseksi itseen, Laura pohtii.
Viha – tai laajemmin aggressio – on yksi ihmisen perustuntemuksista, joka ilmenee monilla tavoilla ja erilaisilla voimakkuuksilla. Sitä ei kuitenkaan pidä kohdella ainoastaan epätoivottuna tunteena, vaan sen sijaan sillä voi olla itseämme suojaavia tarkoituksia. Kun joku ylittää meidän rajojamme tai loukkaa meitä, voi vihan tai aggression tunne auttaa tunnistamaan tilanteen ja pitää meidän puoliamme.
– Viha on meidän sellainen pikku sotilaamme siinä tilanteessa, ja sitten sitä ei todellakaan kannata sivuuttaa, vaan se voi viedä meitä kohti asioita, jotka tekevät hyvää, Janina korostaa.
Vihan tunteen sivuuttamisen sijaan olisi tärkeämpää opetella tunnistamaan sen juurisyitä ja ilmaisemaan sitä rakentavalla tavalla. Aina se ei tietenkään ole helppoa, mutta se ei ole myöskään mahdotonta. Vihan tunnistamiseen ja sen rakenteelliseen ilmaisemiseen on olemassa monia erilaisia harjoitteita, joita asiantuntijat hyödyntävät asiakastyöskentelyssä.
– Mutta ehkä itse ennemmin sanoisin: Ryhmässä opetellaan löytämään tarpeita ja tunteita aggression taustalla ja hyväksymään aggression tunne tärkeänä osana tunnerepertuaaria. Tunnetta täytyy opetella ilmaisemaan väkivallattomasti, mutta sitä ei tarvitse missään nimessä työntää pois, Laura kertoo.
Vaikka itsensä arvostaminen voi huijauksen uhriksi joutumisen jälkeen tuntua vaikealta, ei toipuminen siitä edellytä heti täydellistä itsemyötätuntoa. Jokainen pienikin askel kohti lempeämpää suhtautumista itseensä on arvokas ja vie kohti vahvempaa hyvinvointia ja kykyä nähdä itsensä uusilla tavoilla. Tärkeintä onkin uskaltaa aloittaa esimerkiksi kertomalla tilanteestaan esimerkiksi läheiselle tai ammattilaiselle.
Jos jäit miettimään, että käyttäydytkö sinä tai käyttäytyykö joku läheisesti väkivaltaisesti itseään kohtaan, voit pohtia muun muassa seuraavia asioita: Koetko sinä tai kokeeko läheisesi jatkuvaa arvottomuuden tunnetta? Tunnistatko itsessäsi tai läheisessäsi itsetuhoisia ajatuksia? Onko ilmoilla ajatus itsensä vahingoittamisesta? Tuntuuko avun hakeminen vaikealta? Apua ja tukea itseensä kohdistuvan väkivallan tunnistamiseen saat myös esimerkiksi ottamalla yhteyttä Nettideittiturva-hankkeen asiantuntijoihin.
Itseen kohdistuvassa väkivaltatilanteissa voi kääntyä Maria Akatemia ry:n asiantuntijoiden pariin osoitteessa https://naisenvakivalta.fi/.
Jos olet kohdannut romanssihuijauksen ja tarvitset tilanteeseesi maksutonta ja luottamuksellista tukea, tutustu Nettideittiturvan tukipalveluihin osoitteessa https://nettideittiturva.fi/.
Kirjoittaja
Susanna Tuominen, Nettideittiturva-hankkeen korkeakouluharjoittelija
Toimittanut Jimi Tikkanen, Nettideittiturva-hankkeen viestinnän suunnittelija, Sosped-säätiö
Lähteet
https://www.mariaakatemia.fi/kun-vakivalta-kaantyy-itsea-kohti/
https://mielipalvelut.fi/tieto/traumat-ja-traumatisoituminen/
https://vaestoliitonblogi.wordpress.com/2019/06/06/rakkaussuhteeseen-kuuluu-ristiriitaisia-tunteita/