Vanha ihminen takaisin elämän keskelle

Koronaviruskriisi ja sen seurauksena toteutettu yli 70-vuotiaiden eristäminen on nostanut tärkeällä tavalla keskusteluun vanhojen ihmisten roolia yhteiskunnassamme. Tämä huolenpitotarkoituksella toteutettu eristäminen nostaa pohdittavaksi laajemmin, mikä on ikäihmisten rooli yhteiskunnassamme ja mikä on yhteinen kykymme rakentaa siltoja eri ikäryhmien välille. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan kertoi eräässä haastattelussa, että hän ihmettelee vanhojen ihmisten yksinäisyyttä Pohjoismaissa, hän totesi: ”Afrikassa vanha ihminen ei ole koskaan yksin vaan hän on nuorempien ihmisten ympäröimä”. Voi kysyä, miksi me olemme kadottaneet sen kiinnostuksen, uteliaisuuden ja arvostuksen, mikä on viimeisen elämänvaiheen erityinen ja ainutlaatuinen anti koko ”yhteiskuntaruumiin” (Marja-Liisa Honkasalon termi HS 10.5.2020) vahvuudelle ja hyvinvoinnille. Onko niin, […]

Varjoista valoon

Viime päivinä uutisoitu lapsen kaltoinkohtelu on herättänyt paljon keskustelua, mielipiteitä ja tunteita eikä syyttä. Esiin tulleet tapahtumat ovat monelta osin niin käsittämättömän kuuloisia, että asia ei voi olla koskettamatta tunnetasolla ketään meistä. Ainakin pitäisi koskettaa. Miten suurta rohkeutta vaatiikaan lähteä käsittelemään itselle kipeitä ja traumaattisia asioita, joiden varmasti paljon mieluummin toivoisi vain häviävän pois, koska niiden kohtaaminen on niin tuskallista? Vaatii rohkeutta valita toisin. Samaa rohkeutta tulisi löytyä myös kaltoinkohdeltujen lasten aikuisverkostoilta. Rohkeutta nähdä, puuttua ja auttaa. Varhaisten ihmissuhteiden merkitys ihmisen elämässä on merkittävä. Elämän ensi hetkistä lähtien kokemamme hoiva ja huolenpito muovaavat käsitystämme sekä sisäistä malliamme maailmasta sekä itsestämme. […]

Sukupolvien tarinat

Olen aina rakastanut yli sukupolvien kulkevia tarinoita. Eräs kaikkein mieleenpainuvimmista tarinoista on kertomus mieheni esi-isästä, miehestä nimeltään Matti Holma. 1800 -luvun Etelä-Pohjanmaalla Matti taisteli väkivaltaa, Härmän Häjyjä ja viinan kirousta vastaan. Hän ymmärsi oppimisen merkityksen ja vaikkei koululaitosta ollutkaan, hän itse opetti lukuisat lapsen lapsensa lukemaan. Matti oli valtiopäivämies. Säätyvaltiopäivät kokoontuivat vuosina 1863- 64. Matti Holma osallistui niihin talonpoikaissäädyn edustajana. Kun Venäjän keisari Aleksanteri II  kehotti valtiopäivien edustajia nousemaan ja nostamaan maljan Venäjän ja keisarin kunniaksi, kaikki muut kohottivat maljan, mutta Matti Holma ei. Keisari kysyi, eikö Matti Holma halunnut kunnioittaa Venäjää ja keisaria. ”Venäjää ja keisaria minä kunnioitan, mutta viinaa minä en juo!” […]