Ohjaan äideille suunnattuja Tunnevaaka®-ryhmiä Maria Akatemiassa, ja olen saanut kulkea monen ryhmän rinnalla vuosien varrella. Myös itse äitinä tunnistan sen, kuinka paljon äitiyteen liittyy kysymyksiä, tunteita ja vastuuta, joita kannetaan usein melko yksin. Siksi on ollut erityisen merkityksellistä nähdä, mitä tapahtuu, kun äidit saavat mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi itsensä äärelle yhdessä muiden kanssa.
Tunnevaaka®-ryhmä on ohjattu, kymmenen tapaamisen vertaisryhmäprosessi. Jo ryhmän alussa moni osallistuja kokee helpotusta siitä, että seuraavien viikkojen ajan on olemassa paikka, jossa voi jakaa ajatuksiaan turvallisesti. Usein kuulen ryhmän alussa helpottuneita toteamuksia siitä, ettei olekaan ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin. Jo tämä oivallus voi tuoda mukanaan keveyttä, joskus jopa yllättävän nopeasti.
Ohjaajana näen usein, kuinka ilmapiirin turvallisuus alkaa rakentua vähitellen. Kun ryhmän rajat ovat selkeät ja jokainen tulee kohdatuksi hyväksyvästi, syntyy tila, jossa voi olla oma itsensä. Monelle tämä voi olla tärkeä ja joskus jopa uudenlainen kokemus: tunne siitä, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olen saanut todistaa hetkiä, joissa osallistuja oivaltaa, että hänessä ei olekaan mitään perustavanlaatuisesti vialla, että hän on riittävä ja arvokas omana itsenään ja vanhempana. Samalla ryhmässä voidaan tarkastella myös omia haasteita rehellisesti ja suoraan. Kokemus siitä, että myös vaikeat puolet voidaan nähdä ja silti tulla hyväksytyksi, voi olla hyvin merkityksellinen.
Ryhmätyöskentelyn suurin voimavara on vertaisten jakamat kokemukset. Huomaan usein, miten toisten tarinat auttavat osallistujia ymmärtämään myös omaa elämäänsä. Kun menneisyyden kokemuksia ja nykyisiä toimintatapoja alkaa yhdistää toisiinsa, syntyy usein oivalluksia: miksi reagoin näin, miksi tietyt tilanteet tuntuvat niin voimakkailta? Näiden oivallusten myötä moni huomaa myös jotakin vapauttavaa: sen, että omiin toimintatapoihin voi vaikuttaa. Kaikkeen ei tarvitse reagoida automaattisesti, vaan voi opetella pysähtymään ja valitsemaan, miten toimii.
Ohjaajana on koskettavaa saada seurata näitä oivalluksen hetkiä. Niissä on usein mukana iloa ja helpotusta: tunne siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa ja että muutos on mahdollinen. Samalla ryhmäläiset tukevat toisiaan ja rohkaisevat toisiaan olemaan enemmän oman itsensä puolella. Vanhemmuuden keskellä tämä on erityisen tärkeää, sillä oma hyvinvointi heijastuu väistämättä myös perheeseen ja läheisiin.
Moni kertoo ryhmän aikana ahdistuksen helpottavan ja tilalle tulevan enemmän levollisuutta ja kiitollisuutta. Ryhmä voi parhaimmillaan olla pysähdyspaikka ja käännekohta, josta saa voimaa jatkaa omaa matkaa eteenpäin.
Usein ajattelen, että tässä työssä kosketetaan jotakin sukupolvia yhdistävää. Jokainen meistä kantaa mukanaan aiempien sukupolvien kokemuksia ja toimintamalleja. Kun äiti pysähtyy tarkastelemaan omaa elämäänsä ja tekee tietoisia valintoja siitä, mitä haluaa muuttaa ja mitä säilyttää, tapahtuu jotakin merkittävää. Jotakin voi päättyä, ja jotakin uutta voi alkaa. Ohjaajana näiden hetkien äärellä saa usein tuntea suurta arvostusta ja liikutusta.
Laura Perheentupa, Tunnevaaka®-ryhmän ohjaaja