Joulu on enää niitä harvoja ajankohtia vuodessa, jolloin eri sukupolvet kokoontuvat yhteen vanhojen perinteiden merkeissä. Koronavuosi 2020 asettaa joulullekin uudenlaiset puitteet. Useat meistä joutuvat sopeuttamaan suunnitelmiaan suojatakseen riskiryhmäläisiä tai itseään. Moni ulkomaalaisista, Suomessa asuvista ystävistäni ei pääse kotimaihinsa joulunviettoon lainkaan, vaan jää tänne viettämään joulua ystävien kesken. Tuleva joulu vietetään näillä näkymin suosituksesta ainoastaan ydinperheen – tai muun sellaiseksi määriteltävän läheisjoukon – kanssa. Monet näkevät tänä päivänä ystäviään paljon useammin kuin omaa lapsuudenperhettään. Perhekäsitys, kuten myös eri ikävaiheet ja niiden ominaispiirteet, ovat murroksessa ja uudelleenmääriteltävinä. Ydinperheiden, uusperheiden ja biologisten perheiden lisäksi puhutaan valituista perheistä, joihin voi kuulua kuka tahansa, jolla on paikka toisen sydämessä.
Joulua suunniteltaessa ja ideoidessa kansainvälisen ystäväjoukon kanssa iloisen puheensorinan keskipisteeksi nousivat eri kulttuurien ja sukujen jouluperinteet – jouluruuat, -tavat ja aktiviteetit. Kyselimme toisiltamme kiinnostuneina juuria sekä kulttuurisia ja henkilökohtaisia merkityksiä kullekin perinteelle. Silmät loistaen kukin niitä kuvailimme.
Suunnittelun pohjana toimivaan Excel-taulukkoon hahmottuivat iloisessa sekamelskassa, mutta toisiaan täydentäen, suomalaiset, ruotsalaiset, ukrainalaiset, hollantilaiset ja brittiläiset perinteet. Moni muisteli kaiholla lapsuuden jouluja, kun sisarusten ja vanhempien lisäksi komean joulupöydän ympärille kokoontuivat myös isovanhemmat, sedät, tädit ja serkut. Excel -taulukkoja ei tuolloin tarvittu, kun sanattomassa yhteisymmärryksessä vuodesta toiseen loihdittiin esiin suvun vanhat perinteet. Lapsena kasvoimme kiinni perinteisiin, sen kummemmin niistä kyselemättä. Suomalaistenkin kesken joulusta puhuessa usein hämmästyy, kuinka eri tavoin juhlaa vietetään. Mielemme pyrkii tyypittelemään tapoja ja kulttuureja joko samanlaisiksi tai erilaisiksi samalla tavoin, kuin koemme tarvetta määritellä ja erottaa toisistaan eri ikävaiheet ja sukupolvet. Meillä kaikilla on tarve kuulua ryhmään. Ryhmän määrittely tapahtuu kuitenkin valitettavan usein poissulkemalla. Syrjintää, oli se sitten ikään, kulttuuriin, uskontoon tai muuhun tekijään perustuvaa, tapahtuu silloin, kun emme ymmärrä, halua tai osaa asettua toisen asemaan.
Voisimmeko suhtautua toisiimme enemmän pyrkimyksellä ymmärtää ja samaistua, kuin pyrkimyksellä erottaa? Kiinnostusta ja halua kohdata ja ymmärtää toisen ikäisiä ihmisiä kutsutaan ikäpolvitajuksi tai sukupolviälykkyydeksi. Ajatuksena on luoda siltaa ikä- ja sukupolvia erottavien kuilujen ylitse. Siltaa voi rakentaa paitsi suhteessa muihin ihmisiin, myös suhteessa omaan itseensä ja juuriinsa. Dialogin ja kertomusten kautta myös oman suvun ja kulttuurin historia saa uusia ulottuvuuksia, ja itsetuntemus sukupolvien jatkumossa kasvaa. Kysyessä ja kertoessa molemminpuolinen ymmärrys, kunnioitus ja myötätunto kasvavat.
Entä jos tänä erityisenä jouluna malttaisimme asettua toisenlaisten ihmisten asemaan ja kiinnostuksella ihmetellä paitsi uutta ja vierasta, myös vanhaa ja tuttua? Riippumatta siitä, viettääkö aikaa muiden kanssa fyysisesti vai ei, voi kysyä perheenjäseniltään ja muilta läheisiltään heidän rakkainta joulumuistoaan tai -perinnettä. Myös ikävät muistot voi tuoda yhdessä työstettäviksi ja puhdistettaviksi – ladattaviksi uudenlaisella joulun sanomalla.
Kirjoittaja Henriikka Laurola toimii Tunne voimavarasi -hankkeessa projektityöntekijänä.