Väkivalta ei lopu vaikenemalla. Väkivalta ilmiönä koskettaa meitä kaikkia, tavalla tai toisella. Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön juhlavuosi huipentui syksyllä 2023 juhlaseminaareihin Helsingissä ja Tampereella. Tuhannet naiset ovat saaneet tukea ja apua omaan kasvuun kohti väkivallatonta elämää. Vielä useampi ammattilainen on ollut vuosien myötä vaikuttamistoiminnan piirissä, joiden tavoitteena on ollut ammatillisen itsetuntemuksen vahvistaminen ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa. Työmme on tutkitusti tuloksellista ja vaikuttavaa, yli 80 % tuen piirissä olleista naisista on voinut ylläpitää väkivallatonta elämää.
”Minut kohdattiin lempeästi, eikä minua tuomittu. Minut nähtiin kaikesta huolimatta hyvänä ihmisenä.” ehkäisevän väkivaltatyön asiakas
Väkivalta ilmiönä on monisyinen ja sitä ilmenee rakenteissa, lähisuhteissa, itseen kohdistuvana, vain muutamia näkökulmia mainitakseni. Päivittäin, vähintään useita kertoja viikossa luemme ja kuulemme median kautta väkivallan lisääntymisestä ja raaistumisesta. Väkivaltaa tapahtuu ja se koskettaa meitä laaja-alaisesti. Ilmiönä se on myös ylisukupolvinen kokemus. Käynnissä olevat sodat aktivoivat ylisukupolviset traumat, jotka heijastuvat lähisuhteisiin ja tunne-elämään. Ne aiheuttavat puhumattomuutta, pelkoa ja ahdistusta. Tarvitsemme arvostavaa ja lempeää kohtaamista sekä ihmisyyden hyväksymistä väkivallattoman elämän rakennuspuiksi.
Työmme tulokulma on ehkäistä naisten käyttämää väkivaltaa. Apua haetaan monesti jo siinä vaiheessa, kun on syntynyt pelko tai huoli väkivallan käyttämisen mahdollisuudesta. Se onkin itse asiassa tärkein ehkäisevän työn lähtökohta. Työtä on tehtävä sekä kokijoiden että tekijöiden kanssa. Auttamalla molempia osapuolia, vaikutamme laajemminkin lähisuhteissa ja niiden kautta rakenteissa.
Juhlaseminaareissamme halusimme nostaa esiin häpeäteeman ja häpeän vastalääkkeen eli myötätunnon ja lempeän katseen. Kun palaamme ajassa 20 vuotta taaksepäin, naisen vaikeat tunteet ja väkivallan käyttäminen tai pelko sen käyttämisestä oli valtava tabu, josta oli liki mahdotonta puhua. Usein häpeä ja syyllisyys estävät vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen. Niin väkivaltaisesti toimineet kuin väkivaltaa kokeneetkin jäävät helposti vaille apua, koska eivät uskalla ottaa asiaa puheeksi.
On ymmärrettävä juurisyyt, jotta väkivalta loppuisi. Usein oman väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla on itse koettua väkivaltaa. Lempeä katse ja hyväksyvä kohtaaminen ovat avain luottamuksen rakentamiseen ja sitä kautta vaikean asian kohtaamiseen. Yhdessä voimme purkaa häpeää, mikä mahdollistaa tuen piiriin hakeutumista ja sitä kautta vastuun ottamista omasta kasvusta. Apua on tarjolla mutta häpeän purkamisessa tarvitsemme meitä kaikkia.
Jokaisella on oikeus elää turvassa ilman väkivaltaa tai sen uhkaa. Kiitämme lämpimästi kaikkia juhlaseminaariemme alustajia. Saimme runsaasti eväitä vaikean asian kohtaamiseen, jota täydensi koskettava kokemusasiantuntijan puheenvuoro. Tie väkivallattomaan elämään vaatii meiltä rohkeutta kohdata, tuottaa ymmärrystä ja tietoa moninaisesta väkivallan ilmiöstä kohtaamisen tueksi ja yhdessä kannustaa avun tarvitsijoita tuen ja avun piiriin. Ammattilaisten rinnalla, vertaistuki mahdollistaa oman kasvun kohti väkivallattomuutta. Vielä kerran kiitokset kaikille juhlaseminaarien osallistujille, päättäjille, ammattilaisille, vapaaehtoisille, kokemusasiantuntijoille ja muille tukijoille.