Turbulentti aikamme haastaa ihmisen elämään kiihtyvissä jännitteissä, epävarmuudessa ja kompleksisuuden keskellä. Meidän ihmisten on käytävä läpi laaja ja syvä ”kotoutumisprosessi” eli perustavanlaatuinen kulttuurinmuutos kaikilla yhteiskunnan alueilla. Mitä monimutkaisemmaksi maailma muuttuu, sitä enemmän tarvitaan kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä, selkeyttä ja sosiaalista kyvykkyyttä rakentamaan yhteiskuntamme arvomaailmaa. Tulevaisuuden haasteet ovat pohjimmiltaan eettisiä.
Maailmaa ravistelevat ilmiöt ovat ihmisen aikaan saamia, niin hyvässä kuin pahassa. Näin ollen ensimmäinen eettinen tehtävä on oivaltaa, että olemme itse avaintekijöitä myös tulevaisuuden mahdollisuuksien rakentamisessa, suunnan ohjaamisessa, valintojen tekemisessä ja vahinkojen hillitsemisessä. On meistä itsestämme, tietoisuudestamme ja toiminnastamme kiinni tullaanko teknologian kumouksellisia keksintöjä käyttämään luomakunnan hyvän puolesta, vai luomakuntaa vastaan? Ihmisyyden pääoma, inhimilliset taidot ja voimavarat, muodostavat kestävän kehityksen selkärangan. Tämän tunnistaminen ja tunnustaminen on nykyhetken ja tulevaisuuden välttämätön kulmakivi ja vastuullisuuden ydin.
Toinen eettinen tehtävämme on luoda toivon maaperää – aktiivista toivoa tulevasta – nykyiselle ja tulevalle sukupolvelle. Työskenteleminen ihmisenä olemisen arvokkuuden, kasvun ja hyvän elämän puolesta ”tuottaa uusiutuvaa energiaa”. Samalla vähenevät inhimillistä pahoinvointia aiheuttavat ”päästöt”. Uusiutuvia lähteitä ovat arvot, asenteet ja merkityksellisyyden kokemus, joiden avulla ihminen tekee uuden kulttuurin muodostamisen ”tietoisuusloikan”.
Vallankumouksellisinta on ihmiskunnan tietoisuuden kehitysmatka. On kiehtovaa huomata kuinka tämän oivaltavien ihmisten määrä kasvaa. Kolmantena eettisenä tehtävänä on luopua nykyajan dehumanisoivasta, ihmisyyttä syrjäyttävästä, teknistyvästä ja robotisoivasta metaforasta. On siirryttävä luottamaan ihmisen kapasiteettiin ja nähtävä toinen toisemme resurssina, arvostettava haavoittuvuutta ja ymmärrettävä virheiden tekemisen välttämättömyys. Ihmisyyden kestävään kehitykseen kuuluu elämän kompleksisuuden huomioiminen ja monimuotoisten yhteisökulttuurien kehittäminen.
Omasta ytimestään käsin toimiva ihminen haluaa yhteyttä ja kurottautuu itseään laajempaa tavoitetta kohti. Syvintä henkistä hyvinvointia on olla osa suurempaa kokonaisuutta ja toimia sen hyväksi. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että mitä merkityksellisemmäksi yksilö kokee elämäntodellisuutensa sitä elävämmäksi myös hänen lähiyhteisönsä muuttuvat.
Neljäntenä eettisenä tehtävä on kysyä ”mikä ihminen on” ja ”mitä hän voisi olla”, ja kehittää koulutuksia tämän pohjalta yhteiskunnallisina investointeina tulevaan. Innovaatio – ja osaamisyhteiskunta tarvitsee ihmiseksi kasvamisen taitoja sekä syväymmärrystä siitä, että elämänikuista arvotyötä on tehtävä päivittäin. Tarvitaan uudistunutta tietoisuutta ympäristön kestokyvyn rajoista, kestävän kehityksen vaatimuksista sekä ihmisenä olemisen ainutlaatuisuuden rajoista.
On edelleen runsaasti elämään ja ihmisyyteen liittyvää tietoa, joka odottaa näkyviin ja käytetyksi tulemistaan. Millaiset arvot ja asenteet määrittelevät syväkasvun suuntaa? Tässä tekstissä mainittuja eettisiä tehtäviä tutkitaan ja kehitetään Maria Akatemiassa. Maria Akatemia on vastuullinen arvoyhteisö, joka on luonut Eettisen ihmisyyden -kehittämismallin. Mallin yksi ulottuvuus on kouluttajayhteisössä tapahtuva yhteisöllinen oppimisprosessi, joka toimii asiakaskuntaa palvelevana laatutekijänä luoden asiakaskokemukseen turvallisuuden ja luottamuksen. Samalla malli toimii kouluttajille maaperänä mahdollistaen ihmisenä kasvamisen, ammatillisen osaamispääoman ja moniäänisen dialogin kehittämisen sekä yhteisten arvojen sisäistämisen. Rakennusaineita ovat tutkivalla työotteella toimiva yhteisökulttuuri, moniammatillinen ryhmätyönohjaus ja mentorointi sekä jokaisen kouluttajan sisäinen itsetuntemusprosessi.
Kasvua kuvaavassa Maria Akatemian logossa juuret symboloivat Eettisen ihmisyyden –kehittämismallia. Juurissa syntynyt voima rihmastoituu runkoon kuvaten asiakaslähtöisesti syntyneitä palveluita. Ja oksasto kantaa prosessuaalisen työn hedelmää elämänvoimallisena punaisena laatulankana – yhteydessä ympäröivän maailman kanssa.