Nuorten vastavalmistuneiden ammattilaisten siirtyminen työelämään on ennen kaikkea nuorelle itselleen, mutta myös yhteiskunnallisesti, merkittävä hetki. Useimmat nuoret kiinnittyvät hienosti työelämään. Kuitenkin osa nuorista jaksaa ammattiin valmistuttuaan työelämässä vain hetken, on terveydellisiä ja vaihtuvista elämäntilanteista johtuvia syitä. Lisäksi usein valmistumisen jälkeiseen aikaan liittyy yksityiselämässä isoja asioita ja odotuksia, jotka saattavat muuttaa tärkeysjärjestystä ja työtä ei koetakaan siinä kohtaa tärkeimmäksi asiaksi elämässä. Nämä tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten työelämässä jaksaa tai miten työelämään pääsee kiinni.
Ajattelen, että meidän, hieman pidempään työelämässä jo olleiden, on hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan myös sitä, miten nuoret työelämän kokevat ja miten nuoret pääsisivät työnimuun. Työhän on parhaimmillaan todella palkitsevaa ja sitä voi olla vaikea rajata, koska se tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Tätä toivomme myös työuraansa aloittaville nuorille ammattilaisille.
Nuoret ammattilaiset kuvaavat, että ovat olleet työelämässä tyytyväisiä siihen minkälaisia tehtäviä ovat saaneet valmistumisensa jälkeen eli tehtävät ovat olleet usein ‘sopivan kokoisia‘. Vastuu työssä kuitenkin kasvaa nopeasti ja pitää ottaa yhä suurempia kokonaisuuksia haltuun. Lisäksi ammattilaisten vaihtuvuuden ollessa usein suurta, voi välillä joutua tekemään useamman ihmisen töitä.
Etätyö on tätä päivää. Siihen liittyy positiivisia asioita, kuten mahdollisuus järjestellä työpäivää hieman joustavammaksi. Kuitenkaan oman ammatti-identiteetin vahvistumisen näkökulmasta etätyö ei ole aina ihanteellisin työmuoto. Etätyössä jää helposti oppimatta kokeneemmilta kollegoilta asioita ja kysymisen kynnys kasvaa. Ammatti-identiteetin näkökulmasta nuoret kuvaavat, että erityisesti haastavat tilanteet vahvistavat omaa osaamista ja ammatti-identiteettiä enemmän kuin jatkuvan tasaisesti etenevä työ. Tämän vuoksi haasteiden ilmaantuessa on helpompaa olla kasvotusten asioita ratkaisemassa kuin etäyhteyksien välityksellä. Työpaikkaan sitoutumisen näkökulmasta nuoret kaipaavat selkeää ohjeistusta esihenkilöiltä, jotta pystyvät kasvamaan työhön. Kokeneempana on jo uskallusta myös itsenäiseen päätöksentekoon.
Nuoret ammattilaiset nostivat esiin mentoroinnin merkityksellisyyden. He toivovat, että heillä olisi mentori tai kokenut kollega, joka haluaisi jakaa hiljaistakin tietoa tulokkaalle. Mentoreiksi, ilman nimeämistäkin, he kuvaavat ihmisiä, jotka haluavat tukea nuorta ammattilaista ottamaan haltuun työtehtävät, mahdollistavat kysymisen ja ihmettelyn, mutta antavat myös kasvaa. Nuoret ammattilaiset ovat nohevia ottamaan työt haltuun, mutta kaipaavat mestari-kisälliasetelmaa työpaikoille.
Mentorin merkitys voisi olla yhteiskunnallisestikin varsin merkityksellinen. Nuori, joka on siirtynyt esimerkiksi lukiosta suoraan korkeakouluun ja aprikoi valmistuttuaan, onko ala kuitenkaan oikea. Koulutuspäätökset on voitu tehdä ilman pitkiä harkinta-aikoja. Mietimmekö oikeastaan useinkaan sitä, miten valtavia päätöksiä nuoret ihmiset elämäänsä koskien tekevät, kun fysiologinen kehityskin on vielä kesken? Koulutusta koskevien päätösten muuttaminen tai muokkaaminen tuntuu olevan entistä vaikeampaa yhteiskunnan taloudellisen tilanteen vuoksi.
Mentorin avulla nuori ammattilainen voi oppia näkemään työn laajempana kokonaisuutena. Lisäksi kokiessaan itsensä tärkeäksi ja tullessaan nähdyksi, sietää ihminen hieman paremmin epävarmuutta osaamisestaankin. Tämä voi mahdollistaa oppimisen ja kiinnittymisen työhön. Muidenkin tutkimusten mukaan nuoret, jotka kokevat osallisuutta työyhteisössä pysyvät kaiken kaikkiaan alalla todennäköisesti paremmin kuin ne, jotka eivät pääse työyhteisön jäseniksi. Voisiko mentori siis olla se merkityksellinen henkilö, joka auttaa nuorta ammattilaista sitoutumaan niin työhön kuin alaankin ja samalla pääsemään työnimuun?
Kirjoittaja on Pia Keiski, joka toimii Työnimuun! -hankkeessa tutkijana. Päätoimisesti hän työskentelee Tampereen ammattikorkeakoulussa yliopettajana.