Olen tutkinut väitöskirjassani naisten käyttämää perheväkivaltaa. Sen tutkimuksen päätulokset liittyivät naisten auttamiseen ja tämän usein piiloon jäävän väkivallan muodon näkyväksi tekemiseen. Naiset kuvasivat tutkimuksessa paljon itsetuntoon ja minuuteen liittyviä kokemuksiaan.
Väitöstutkimuksen valmistuttua opiskelin työnohjaajaksi. Työnohjaajana työskennellessäni erilaiset työelämän ilmiöt ovat tulleet tutuiksi työnohjauksen näkökulmasta. Olen huomannut, että aiempaan tutkimukseeni osallistuneiden naisten kokemukset minuudestaan ovat tunnistettavissa myös työelämässä olevien naisten puheissa, etenkin tilanteissa, kun työnteko koetaan raskaaksi ja ollaan väsyneitä. Naiset saattavat kyseenalaistaa osaamistaan, miettivät tekevätkö oikein tai tekevätkö riittävästi.
En yritä, enkä halua yhdistää näitä kahta asiaa, vaan tunnistan yhtäläisyyksiä naisten tarinoissa itsetuntemukseen liittyen. Näitä asioita pohdin omassa päässäni ja toivoin voivani tehdä jotain naisten itsetuntemuksen vahvistamiseksi työelämässä. Ajatuksenani oli, että jos positiivisia työelämäkokemuksia voisi vahvistaa, kantaisivatko riittävyyden kokemukset kotonakin. Ajattelen toki, että nämä asiat toimivat kumpaankin suuntaan. Ajatus jatkui yhdessä Maria Akatemian ja Naistenkartanon asiantuntijoiden kanssa ja huomasimme ajattelevamme asiasta hyvin samalla tavalla ja päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Maria Akatemian ja Naistenkartanon asiantuntijoiden osaaminen naiserityisessä työssä oli tietenkin hedelmällinen alusta lähteä työstämään ajatusta hankkeeksi.
Olemme kaikki tunnistaneet ja jo kyllästymiseen astikin lukeneet, että työelämä on isossa murroksessa ja työn tekemisen tavat ovat muuttuneet. Korona osaltaan vaikutti työn tekemisen tapoihin ja itse työelämään isosti. Hankkeen lähtökohtina on ymmärrys siitä, että nuorten vastavalmistuneiden työttömyys on kasvanut ja työsuhteiden määräaikaisuudet ovat yleisen epävakauden vuoksi arkea, vaikka useilla aloilla on myös jatkuvaa pulaa työntekijöistä. Nämä tekijät vaikuttavat vastavalmistuneiden tulevaisuuden suunnitteluun, voivat vähentää työn mielekkyyttä ja työyhteisön jäseneksi pääsemistä.
Hankkeen kohdejoukkona olevien nuorten elämässä tapahtuu usein muitakin suuria muutoksia itsenäistymiseen ja perheen perustamiseen liittyen. Nuorella hiljattain valmistuneella on luonnollisesti isoja odotuksia työelämää kohtaan. Lisäksi työelämään siirtyminen tarkoittaa uuden identiteetin omaksumista ammatin kautta. Työelämän epävakaus voi horjuttaa uutta identiteettiä ja epävarmuus voi vaikuttaa nuoren itsetuntoon laajemminkin. Työ on ihmiselle yksi hyvinvoinnin lähde ja se tuottaa elämään merkityksellisyyttä. Työoloja ja palkkausta parantamalla voidaan vaikuttaa työn veto- ja pitovoimaan, mutta merkittävää on myös ammattilaisen oman jaksamisen huomiointi. Työnimuun! -hankkeessa työ kohdistuu oman jaksamisen huomiointiin ja ammatillisen itsetunnon vahvistamiseen muun muassa itsetuntemustyöskentelyn avulla.
Kirjoittaja on Pia Keiski, joka toimii Työnimuun! -hankkeessa tutkijana. Päätoimisesti hän työskentelee Tampereen ammattikorkeakoulussa yliopettajana.