Maria Akatemian ehkäisevä väkivaltatyö juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. 20-vuotias toiminta on nähnyt monenlaisia vaiheita. Uraauurtava työ naisen väkivallan ilmiön parissa käynnistyi vuonna 2003, kun Demeter-työmuoto sai ensimmäisen hankerahoituksensa RAY:lta. Maria Akatemian perustaja, psykoterapeutti, kirjailija, Britt-Marie Perheentupa oli huomannut terapiatyössään, miten naisen vihan ja väkivallan kysymykset kätkeytyivät ja tabuluonteisesta aiheesta oli vaikea puhua. Yhdessä työtiiminsä kanssa Britt-Marie lähti rohkeasti viemään eteenpäin Demeter-työmuotoa, jossa kohderyhmänä olivat naiset, jotka olivat käyttäneet tai pelkäsivät käyttävänsä väkivaltaa.
Tämän parinkymmenen vuoden aikana työ on kasvanut moneksi ja toiminnan avulla on vuoteen 2023 mennessä autettu jo tuhansia naisia. Alkuperäisen työmuodon rinnalla on kehitetty maahanmuuttajataustaisille naisille tukea ja apua MaSu-hankkeessa (RAY 2010-2014), luotu toimintamuoto Keijun varjo 15–28-vuotiaille nuorille naisille (STEA 2016-), siirretty toiminta verkkoon Naisenväkivalta.fi-toiminnan muodossa (STEA 2017-) ja toteutettu Miina Sillanpään Säätiön koordinoima Tunne voimavarasi -yhteistyöhanke ikääntyville omaishoitajanaisille (STEA 2020-2022) yhdessä Omaishoitajaliiton ja Kuntoutussäätiön kanssa. Yhteistyöhankkeina tällä hetkellä käynnissä ovat A-kiltojen liiton koordinoima VEERAT-hanke (STEA 2022-2024), jossa yhdistyy naiserityinen päihdetyö ja ehkäisevä väkivaltatyö, sekä Sosped-säätiön koordinoima Nettideittiturva-hanke (STEA 2023-2025), jossa kehitetään auttamisen malli tekijöille ja kokijoille romanssihuijausten ehkäisemiseksi.
Maria Akatemian missio intohimona ihmisenä kasvaminen voidaan nähdä vahvana punaisena lankana ehkäisevässä väkivaltatyössä. Nuo tuhannet omaan väkivaltaan apua hakeneet naiset – äidit, tyttäret, puolisot – ovat päättäneet uskaltautua kasvuun. He ovat halunneet katkaista sukupolviketjussa kulkevan väkivallan perinnön ja ovat olleet valmiita ottamaan vastuun omista tunteistaan ja teoistaan. Näkyväksi tämän työn kautta ovat saaneet tulla tuhannet tarinat näkymättömyydestä, häpeästä, riittämättömyydestä, itseinhosta, arvottomuuden tunteesta, pettymyksestä. Ja millaiseen kasvuun näkyväksi tuleminen onkaan näitä naisia ohjannut! Maria Akatemian ehkäisevästä väkivaltatyöstä apua saaneet kuvaavat, miten tärkeää on ollut, että vääristä teoista huolimatta on tullut kohdatuksi arvostetusti: ”Minut kohdattiin lempeästi, eikä minua tuomittu. Minut nähtiin kaikesta huolimatta hyvänä ihmisenä.”
Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää. Vaikka tekoja ei hyväksytä, ihminen hyväksytään. Arvostava kohtaaminen, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, vertaistuki ja luottamuksellinen ilmapiiri luovat maaperää turvalliselle kasvulle ja turvallisemmalle tulevaisuudelle.
Vertaistuella on valtava voima. Suurin osa ryhmän käyneistä on ennen ryhmää kokenut olevansa täysin yksin vaikeiden tunteidensa ja hallitsemattoman raivonsa kanssa. On ollut äärimmäisen merkityksellistä saada kuulla, että ei ole ainoa, jolla on vaikeita tunteita. Myös yhdessä ryhmän ja työntekijän kanssa oman itsearvostuksen löytäminen on ollut taas mahdollista. Häpeä sulaa, kun tulee kohdatuksi arvostavasti ja ymmärtää, ettei ole yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Kun tulee tietoiseksi, että tsunamin lailla vyöryvien tunnekuohujen alla onkin valtava määrä muita tunteita ja tarpeita, jotka eivät ole saaneet tulla nähdyksi. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen voima on valtava.
Työ on vaikuttavaa: noin 80 % ryhmiin osallistuneista kertoo pystyneensä ylläpitämään väkivallattomuutta. Tämä kertoo myös työn yhteiskunnallisesta merkityksestä väkivallan ehkäisyn saralla. Naiset, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa, ovat vaarassa jäädä ilman apua, koska naisen väkivaltaa on edelleen vaikeaa tunnistaa ja kohdata. On äärimmäisen tärkeää, että sillä hetkellä, kun joku on valmis kertomaan suurimman tuskansa – sen, että on satuttanut rakkaitaan – huoli tulee kuulluksi. Jokaisella on oikeus saada apua. Väkivalta ei lopu, elleivät sekä kokijat että tekijät tule autetuiksi.
Väkivalta ilmiönä koskettaa meitä kaikkia. Ammatillinen itsetuntemus on avaintekijä myös vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa. Ammattilaisina emme ole vapaita väkivallan kysymyksistä, saati vaikeista tunteista. Jokaisen on hyvä miettiä, mitä vihan ja väkivallan kysymykset itselle merkitsevät ja milloin niitä on vaikeaa tunnistaa ja kohdata.