Tämän päivän informaatiotulva ja eläminen alati muuttuvassa maailmassa altistaa lasten vanhemmat epävarmuuden tilaan. Osaammeko erottaa tiedosta olennaista? Miten valikoimme lähteitä? Kehen voi luottaa? Mikä on se olennaisin muutos, johon valmistaudumme?
Lapsemme elävät aina vanhempiensa todellisuutta. Vanhemmat heijastavat oman huolensa ja pelkonsa vääjäämättä lapseen. Mikä auttaa vanhempia jaksamaan, se auttaa aina myös lapsen hyvään oloon.
Arkipäivän todellisuudessa arjen rakenteilla on merkitys, niin hyvässä työyhteisössä kuin omassa kodissa. Hyvä johtaja ymmärtää työyhteisönsä kannattelun merkityksen sekä säännöllisten tapaamisten ja tiedonkulun arvon, auttaa työssä ja helpottaa sen muuttuvissa olosuhteissa. Silloin yhteisössä rakentuu toivo.
Lapsi, joka elää samaa todellisuutta ja vanhempien tunneilmastoa tarvitsee jaksaakseen turvalliset rakenteet. Lapsen arkipäivän toistuvissa kohtaamisissa harjoitellaan luottamusta ja turvan vastaanottamista. Asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä. Näin lapselle rakentuu jatkuvuuden ja ennakoivuuden mahdollisuus. Lapselle avataan asioita sopivassa suhteessa ja sanoitetaan maailmaa. Tämä kaikki tapahtuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa.
Yhteiskuntamme tärkein tehtävä on luoda puitteet ja kasvun mahdollisuudet lapsillemme. Eettinen arvoyhteiskunta on huolehtiva ja arvostava. Maria Akatemiassa pohdimme, miten parhaiten kuulemme ne viestit ja tarpeet, joita perheet tarvitsevat nykyisin. Ja mitkä ovat ne palvelukonseptit, joilla rakennamme yhteistyöverkostomme kanssa yhdessä vastuullista tulevaisuutta.